IMBI


 

 

Syksyllä 2024 valmistui poikkitaiteellinen esityksemme Maaemo. Ryhmämme taiteilijoina toimivat minun lisäkseni säveltäjä Tomi Räisänen sekä kanteletaiteilija Eva Alkula. Maaemo esitettiin osana Earth Songs-konserttitapahtumaa, jonka järjestäjänä toimi Tampere Raw.  Toteutin esityksemme osaksi muovijätteistä koostuvan, päälle puettavan veistoksen, Maaemon vaatteen. Veistoksen materiaalit keräsin Jäämeren ja Itämeren rannoilta. Pohjoisia merenrantoja värittää surullisen kirjava lajitelma yhdyskuntajätettä, jonka meri on sylkenyt sisuksistaan maalle. 

Suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa Maaemo, Imbi, on mielletty perinteisesti kosmisena olentona, joka antaa elämän kaikelle kasvavalle. Merenrannoilta maaperään ja sitä kautta kaikkeen kasvavaan leviävä jäte herättää kysymyksiä nykyisestä suhteestamme Maaemoon.

Koska kantele, varhaisemmalta nimeltään kannus on vanha shamanistinen soitin, päädyin käyttämään veistokseni esikuvana vanhoja shamaaniasuja.

Ja koska planeettamme on meillä vain lainassa tulevilta sukupolvilta, kannustan ihmisiä kulkemaan kohti aineetonta hyvinvointia, joka huomioi koko elonkirjon planeetallamme.  

 

 

 

 

 




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ILMASTOVIISASTA METSÄNHOITOA, KIITOS!

Istun aamuauringon lämmittämällä kivellä entisen kotimetsäni reunassa. Kutsun sitä kotimetsäksi, koska Hallakorpeen muutettuamme metsä tuli osaksi kodinpiiriämme vaikka emme sitä omistaneetkaan. Aloin tuntea välittömästi suurta empatiaa metsää kohtaan. Metsä avohakattiin viime kesänä. Kun uskaltauduin ensimmäisen kerran paikalle hakkuun jälkeen, vaihteli tunteeni valtavasta surusta ja hämmennyksestä vihaan. En pystynyt yksinkertaisesti tunnistamaan ennen niin tuttua ja rakasta paikkaa. Aivoni yrittivät hahmottaa sijaintiani, mutta päänsisäinen kompassi pyöri ympyrää. Itkin tienpientareella edessäni avautuvaa näkymää. Metsä oli minulle henkilökohtaisesti hyvin rakas. Kävin metsässä päivittäin. Metsän kautta olen jäsentänyt omaa olemistani Hallakorvessa asuvana ihmisenä. Kun muutimme yksitoista vuotta sitten Janakkalaan, loin ensimmäisenä suhteen juurikin lähimetsiimme. Kuusten alla kävin nukuttamassa poikaani ensimmäiset kolme vuotta. Metsässä hän otti ensimmäiset askeleensa. Koronapand...
Lue lisää

RAJAVYÖHYKKEELLÄ

Kuva
Minä ja mies muutettiin kaupungista metsien keskelle, hämyiseen Hallakorpeen. Taakse jäi huippunopea, überrationaalinen, arvokriisissään kituva eurooppalainen yötä päivää valaistu elämä. Tilalle saapui auringon nousut ja laskut tai niiden puuttuminen, mehiläisten vuotuinen rytmi, syvyyksissä heräilevä suomalais-ugrilainen sieluntila sekä otsalamppu.     Periferiaan asettuminen, (niinkuin sen joku kaupunkilainen saattaisi määritellä), johdatti meidät yhteiskunnassamme ei niin arvostettujen asioiden äärelle; pimeyteen, tähtitaivaan ja metsien laajuuteen, itsetutkiskeluun. Rajan takaa tulleena huomasin pian ympäristön vaikutukset itsessäni. Vaistoni heräsivät, opin rakastamaan syvää pimeyttä, jossa täytyy luottaa vain omiin askeliin. Kodin piiri muuttui käsittämään myös ympäröivät metsät ja pellot. Maan äidillisyys tarttui minuun, aloin odottamaan lasta.    Niin, miksi yhteiskunnassamme ei arvosteta vaistoja, tunteita, pimeyttä, itsetutkiskelua, hoivaa, empatiaa? Nehän ...
Lue lisää

OLEMISEN SIETÄMÄTÖN KAUNEUS

Kuva
 Työhuoneeni seinällä on kuva 11-vuotiaan Margit Koretzovan maalaamasta vesivärityöstä. Siinä on kuvattuna aurinko, perhosia, kukkia ja toukka. Maalaus on tehty Terezinin keskitysleirillä vuonna 1944. Kuva puhuu minulle enemmän, kuin kaikki se virallinen teksti, mikä on päätynyt historiankirjoihin luettavaksi. Sen sijaan että ihmettelisin voittoja ja tappioita, minulle merkityksellistä on katsoa kuvaa, jossa pieni ihminen kiteyttää jotakin tavattoman olennaista elämästä. Kun ihminen lensi avaruuteen tutkiakseen Kuuta, tuli hän katsoneeksi Maata ulkoapäin. Ja mitä hän näkikään; kauneimman kuviteltavissa olevan luomuksen, paratiisin, joka leijuu loputtoman suuressa, alati laajenevassa avaruudessa. Ihminen havahtui ymmärtämään, että kaikki mitä maapallolla on, on yhtä elävää, hengittävää ja äärimmäisen haavoittuvaa olentoa.                           ...
Lue lisää