ILMASTOVIISASTA METSÄNHOITOA, KIITOS!

Istun aamuauringon lämmittämällä kivellä entisen kotimetsäni reunassa. Kutsun sitä kotimetsäksi, koska Hallakorpeen muutettuamme metsä tuli osaksi kodinpiiriämme vaikka emme sitä omistaneetkaan. Aloin tuntea välittömästi suurta empatiaa metsää kohtaan. Metsä avohakattiin viime kesänä. Kun uskaltauduin ensimmäisen kerran paikalle hakkuun jälkeen, vaihteli tunteeni valtavasta surusta ja hämmennyksestä vihaan. En pystynyt yksinkertaisesti tunnistamaan ennen niin tuttua ja rakasta paikkaa. Aivoni yrittivät hahmottaa sijaintiani, mutta päänsisäinen kompassi pyöri ympyrää. Itkin tienpientareella edessäni avautuvaa näkymää. Metsä oli minulle henkilökohtaisesti hyvin rakas. Kävin metsässä päivittäin. Metsän kautta olen jäsentänyt omaa olemistani Hallakorvessa asuvana ihmisenä. Kun muutimme yksitoista vuotta sitten Janakkalaan, loin ensimmäisenä suhteen juurikin lähimetsiimme. Kuusten alla kävin nukuttamassa poikaani ensimmäiset kolme vuotta. Metsässä hän otti ensimmäiset askeleensa. Koronapandemian puhjettua metsän merkitys laajeni entisestään; koin saavani turvaa metsän läheisyydestä. Muistan tunteneeni suurta kiitollisuutta metsälle siitä, että saatoin poimia sieniä perheeni ravinnoksi sen sijaan, että olisin joutunut altistamaan itseni pandemialle kaupassa käydessäni. 

 Takana on huonosti nukuttu yö. Olen miettinyt suurimman osan yöstä yhteiskunnassamme vaikuttavia ilmiöitä, jotka saavat niin monet meistä tuntemaan merkityksettömyyttä, irrallisuutta, yksinäisyyttä ja välinpitämättömyyttä elämässä. Vaikka suomalaisia kutsutaan maailman onnellisemmaksi kansaksi, on yhteiskunnassamme paljon ilmiöitä, jotka eivät millään mittarilla tue tätä väitettä. Itse olen löytänyt juuri luonnosta merkitystä ja voimaa kulkea elämässäni eteenpäin. Metsistä olen saanut henkistä kapasiteettia silloin, kun elämä on opettanut rankemmalla kädellä.

 

Puun latvasta lehahtaa lentoon korppi. Se päästää kurkustaan tutun korahduksen, johon toinen korppi vastaa etäämmällä. Jään miettimään, miten korpit mahtavat kokea sen, että niiden asuttama metsä on yhtäkkiä hävinnyt. Korpin tietoisuuden taso lähentelee ihmisen tietoisuutta, joten on kaiketi loogista ajatella, että myös korpit prosessoivat maiseman muutosta. Korppien tiedetään pystyvän suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Korpeilla on havaittu olevan myös kykyä hillitä itseään jopa seuraavaan päivään asti, mikäli odottamisesta on luvassa jotakin hyvää. Ihmiseltä tällainen käyttäytyminen onnistuu vasta noin nelivuotiaana (ja osalle meistä aikuisista moinen odottelu tuntuu tuottavan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia). Tutkimusten perusteella korppien tiedetään myös ymmärtävän, että muilla yksilöillä on oma tietoisuus, tunteet ja aikeet. 

 

Se miten kohtaamme metsän määrittää pitkälti suhtautumisemme siihen. Itse lähestyn metsää tiedostaen, että se on paikka, jossa elää monia kanssalajeja, joista useimmilla tiedetään olevan jonkinasteista tietoisuutta. Monet biologit ja ekologit ovat todenneet puillakin olevan tietoisuutta, koska ne pystyvät kommunikoimaan keskenään. Tällainen lähestymistapa virittää ainakin minut tietynlaiseen kunnioittavaan olotilaan metsään mennessäni. Olenhan astumassa näiden muiden tiedostavien olentojen kotiin. Se, näemmekö metsän puhtaasti taloudellisena hyödykkeenä, ilmastonmuutoksen pelastajana, monien kanssalajiemme kotina, fyysistä ja henkistä hyvinvointia lisäävänä paikkana tai ehkä näiden kaikkien näkökulmien kautta, määrittää suhdettamme siihen. Koska Suomen metsistä on tullut päästölähteitä hiilinielujen sijaan, täytyy meidän suhtautua metsänhoidollisiin menetelmiin aivan erityisellä vakavuudella. Suomen metsien lajiston ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnit ovat karua luettavaa. Metsät ovat Suomen uhanalaisten lajien tärkein elinympäristö ja suurin uhanalaisuuden aiheuttaja on metsätalous, joka yksipuolistaa metsiä ja hävittää elinympäristöjä, joihin metsälajisto on aikojen saatossa sopeutunut. 

On myös syytä pitää mielessä, että meillä ei voi olla hyvinvoivaa taloutta, jos luontomme ei voi hyvin. Saammehan kaiken aineellisen hyvän juurikin luonnosta. En ole ajamassa metsäteollisuutta alas enkä syyllistä kuntia tai yksityisiä metsänomistajia. Tahdon ainoastaan peräänkuuluttaa sitä tosiasiaa, että säästääksemme hyvinvoivan planeetan kaikille eliölajeille, täytyy meidän tarkastella metsänhoitoa ennen kaikkea ilmastonmuutoksen ja ihmisen aiheuttaman, massiivisen lajikadon näkökulmasta.

 

Suomen Luontopaneeli on todennut raportissaan, että meidän tulisi siirtyä metsänhoidossa jatkuvan kasvatuksen menetelmään, jotta saamme käännettyä metsät takaisin hiilinieluiksi. Tällä hetkellä tilanne on se, että metsät hakataan pääasiassa siinä vaiheessa, kun puiden kapasiteetti sitoa hiiltä alkaa vasta toden teolla. Kysymys kuuluukin, voisimmeko luoda kunnan toimesta metsänomistajille kannustimia, jotta he säilyttäisivät puita edes kymmenen vuotta pidempään metsissään? Metsäsuunnittelun professori Timo Pukkala ja liikemies Timo Kujala ovat laskeneet, että metsänomistajalle jää käteen vajaassa 50 vuodessa 7 440 euroa enemmän hehtaarilta jatkuvan kasvatuksen mallilla kasvatetusta metsästä verrattuna avohakkuuseen (Yle/ Luonto/ Jatkuva kasvatus tuottaa rahaa enemmän kuin avohakkuu/ Markku Sipi). Näyttäisi siis siltä, että taloudellisen kannattavuuden ja luontoarvojen yhteensovittaminen on täysin mahdollista. Luontopaneeli on myös muistuttanut kuntia huolehtimaan suojeltavien alueiden riittävästä määrästä. Kunnan tulisi mielestäni myös tarjota yksityisille metsänomistajille mahdollisuutta vaihtoehtoiseen liiketoimintaan ekologisen kompensaation kautta. 

 

Kunnan tulee toimia ripeästi näiden asioiden suhteen, koska näyttää siltä, että ilmastonmuutos ja elokato etenevät kaikkia ennusteita nopeammin. Nyt tarvitaan suuria ja radikaaleja muutoksia elintapoihimme, luonnonvarojen käyttöön, ajatteluumme ja päätöksentekoon. Seuraavan valtuustokauden päättäjät ovat suuremmassa vastuussa kuin koskaan aikaisemmin tulevien sukupolvien hyvinvoinnista. Siksi vaadin heiltä ilmastoviisasta politiikkaa ja metsänomistajilta ilmastoviisasta metsänhoitoa. Kunnan täytyy seuraavassa talous- ja toimintasuunnitelmassaan ottaa huomioon koko elonkirjon hyvinvointi. Ilmastonmuutos koskee Suomea ja Janakkalaa siinä missä se koskee kaikkia muitakin maapallon kolkkia. Tehkäämme parhaamme ilmastonmuutoksen ja luontokadon estämisen eteen. Suomesta käsin se on vielä mahdollista. Hyvinvointivaltiona meillä on velvollisuus olla esimerkkinä muille valtioille. Osaamista ja resurssejakin meillä siihen on, jos vain tahtoa löytyy.

 

Suosittelen lämpimästi jokaiselle kunnan päättäjälle ja asukkaalle vierailua Nasan sivuille, josta löytyy video Down to Earth: The Astronaut`s Perspective. Jos on vaikeuksia hahmottaa asioiden vuorovaikutussuhteita, kannattaa antaa hetki aikaa ihmisille, jotka ovat tarkkailleet planeettaamme avaruudesta käsin. Se antaa meille oikeat mittasuhteet päätöksentekoon ja suhtautumiseemme elämään tällä pallolla.